Perustelut
Valmistelu ja lisätiedot:
lakimies Janina Luminto
etunimi.sukunimi(at)itauusimaa.fi
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen kirjaamoon on kirjattu 21.5. saapuneeksi Helsingin hallinto-oikeuden lausuntopyyntö. Lausuntopyynnössään hallinto-oikeus pyytää aluehallitusta hankkimaan lautakunnan lausunnon saapuneesta hallintovalituksesta irtisanomisasiassa sekä antamaan selityksensä asiassa.
Palveluiden järjestäminen -lautakunta antaa seuraavan lausunnon:
Vaatimukset
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue vaatii, että
- valitus hylätään kokonaisuudessaan, ja
- valittaja velvoitetaan korvaamaan hyvinvointialueelle sen oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.
Perustelut
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on lainmukaisesti pidettyjen yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen irtisanonut Aaltosen virkasuhteen päättymään lainmukaisen irtisanomisajan jälkeen. Aaltosta on kuultu kuulemistilaisuudessa, jossa hänellä on ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä niistä perusteista, joiden mukaan irtisanomista ei tulisi tehdä. Aaltonen ei ole kuulemisessa esittänyt sellaisia perusteita, joiden perustella irtisanomiseen ei olisi voitu ryhtyä.
Hyvinvointialue on irtisanonut Aaltosen tuotannollistaloudellisilla perusteilla. Työnantajalla on oikeus järjestellä organisaationsa tarkoituksenmukaisella tavalla. Yksiköiden yhdistäminen yksiselitteisesti vähentää esihenkilöiden määrän tarvetta, sillä yhdellä yksiköllä on yksi esihenkilö. Aaltosen yksikkö on ollut muihin hyvinvointialueen vastaaviin yksiköihin nähden pieni ja työn organisointi on ollut näin ollen epätehokasta. Hyvinvointialue on katsonut, että kahden pienen yksikön yhdistäminen saman esihenkilön alle on tarkoituksenmukaista ja työmäärä on hyvin yhden henkilön hallittavissa. Vastaavan kokoisia ja suurempia vastuita on muillakin hyvinvointialueen esihenkilöillä hoidettavanaan ja kokonaisuudet ovat työmääränsä puolesta olleet yhden henkilön hoidettavissa.
Kyse on, kuten valittaja tuo esiin, työn uudelleen jakamisesta. Kun yksiköitä yhdistetään saman esihenkilön alle, saadaan kuitenkin synergiahyötyjä, sillä monet tehtävät onnistuvat yhtä nopeasti, on esihenkilöllä sitten 1 tai 2 pientä yksikköä hoidossaan. Esimerkiksi tiedon jako onnistuu tehokkaammin, kun kahden esihenkilön sijaan yksi esihenkilö osallistuu toimialueen palveluvastaavien esihenkilökokouksiin, esihenkilöiden HR-infotilaisuuksiin, lähettää yksiköille sisäisiä tiedotteita, osallistuu yksikön henkilöstökokouksiin. Siten väite siitä, ettei työ vähenisi ei pidä paikkansa. Yksi esihenkilö pystyy monilta osin tekemään samalla vaivalla 1 tai 2 yksikön osalta työtä. Toki joiltain osin työt jäljelle jääneen esihenkilön osalta tulevat lisääntymään, mutta se ei kuitenkaan johda tilanteeseen, ettei työnantajalla olisi ollut oikeutta järjestää organisaatiotansa taloudellisesti tehokkaammalla tavalla. Organisaatiolla on myös oikeus päättää, paljonko se katsoo tarpeelliseksi esihenkilöiden läsnäolon työntekopaikassa. Työnantaja on katsonut, että 2 päivää/toimintayksikkö on riittävää läsnäololle, kun esihenkilö on muuten puhelimitse saavutettavissa. Näiltä osin myös organisaatio on katsonut tarkoituksenmukaiseksi, ettei esihenkilön tarvitse olla yhtä paljon saavutettavissa työntekijöille kuin aiemmin. Näiltä osin jopa valittaja on katsonut, että esihenkilön työtehtävät vähentyvät, mikä puoltaa vastaajan kantaa.
Väite siitä, ettei ”irtisanomisperusteena oleva työn väheneminen ole olennaista ja pysyvää” ei siten pidä paikkansa, sillä kyse on pysyvästä muutoksesta vakanssien määrissä ja puolet tietyn osa-alueen töiden loppumisesta täyttää olennaisuusvaatimuksen. Laki nimenomaisesti sallii sen, että kyse voi olla organisaation uudelleen järjestelystä johtuvasta työn vähenemisestä.
Toisiin tehtäviin sijoittaminen on selvitetty lain mukaisella tavalla. Irtisanova viranhaltija on täyttänyt HR:lle lomakkeen, jossa on kertonut Aaltosen osaamisesta, joten Aaltosen osaaminen on dokumentoitu HR:n tietoihin. Irtisanova esihenkilö on tarkistanut listauksen ennen kuulemiskirjeen lähettämistä ja selvittänyt, onko avoimissa tehtävissä sellaista tehtävää, johon kuultava soveltuisi osaamisensa puolesta tai hieman koulutusta saatuaan. Viranhaltijoille on ensisijaisesti tullut tarjota avoimia virkoja. Koska Aaltosen koulutukseen ja kokemukseen soveltuvaa avointa tehtävää ei ole ollut, ei työnantaja ole voinut sellaista Aaltoselle tarjota kuulemiskirjeen yhteydessä. Aaltonen ei ole myöskään edes esittänyt kuulemistilaisuudessa väitettä, että hän olisi soveltuva johonkin toiseen tehtävää. Tätä voidaan pitää riittävänä selvityksenä sille, että irtisanomisen vaihtoehtoja on tehokkaasti ja lainmukaisesti yritetty löytää.
Työnantaja on tehnyt arvion lain ja työehtosopimuksen laatimien periaatteiden perusteella ja päätynyt näiden perusteella valitsemaan toisen yksikön esihenkilön jatkamaan yhdistetyn yksikön esihenkilönä. Perusteluissa on myös viitattu suoraan HYVTES VIII 4 §:ään ja tällä perusteella irtisanottavat on valittu: ”Taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä johtuvan työntekijän irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan hyvinvointialueen/hyvinvointiyhtymän toiminnalle tärkeitä työntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Jos työntekijät ovat näillä perusteilla samanarvoisia, kiinnitetään huomiota myös työntekijän huoltovelvollisuuden määrään ja palvelussuhteen kestoaikaan.” Työnantajalla ei ole oikeutta alkaa levittää toisen työntekijän yksityisasioita, kuten elatusvelvollisuuksia tai työkyvyn menettämistä kuultavalle.
Työnantaja on kuitenkin perusteluissa tuonut esiin, että valinta on tehty työnantajan kahden viranhaltijan välillä ja näin perustellut hyvinkin tarkasti sen, miksi juuri näiden kahden henkilön välillä on valinta täytynyt tehdä (yksiköiden yhdistäminen). Usein tuotannollistaloudellisten irtisanomisten valinta on perusteltu paljon heikommin, kun esimerkiksi 30 työntekijästä 3 irtisanotaan, on valintaperustelut usein huomattavasti heikommin perusteltavissa, kuin tilanteessa, jossa kyse on nimenomaan, että 1 viranhaltija kahdesta irtisanotaan. Koska kyse ei ole ollut henkilöstä johtuvista syistä olevasta irtisanomisesta, ei työnantaja voi perustella muuta kuin organisaatiomuutoksella irtisanomista sekä HYVTES:in etusijajärjestyksellä. Väite siitä, ettei työnantaja olisi huomioinut Aaltosen väitteitä siitä, että hän on työnantajan toiminnalle tärkeämpi työntekijä, kuin toisen yksikön esihenkilö on huomioitu päätöksessä toteamalla, että HYVTES:in mukaista vähentämisjärjestystä on noudatettu. Työntekijät on vähennetty tuotannollistaloudellisin syin HYVTES:in mukaisessa järjestyksessä. Työnantaja on otettu niin sanottuun arviointimenettelyyn huomattavan velkaantumisensa vuoksi. Työnantaja on siten riittävästi perustellut irtisanottavan henkilön valinnan.
Väite, ettei kuulemistilaisuus ole ollut todellinen mahdollisuus tulla kuulluksi ei pidä paikkansa. Aaltoselle on annettu tilaisuus kertoa näkemyksensä ja hän on myös käyttänyt sen. Esihenkilö ei ole ilmoittanut 2.1.2026, että henkilö on irtisanottu vaan kertonut, että työnantaja tulee lähettämään kuulemiskutsun koskien irtisanomista tuotannollistaloudellisilla perusteilla. Valittaja on väittänyt, ettei hänen kuulemisessaan tuomaansa seikkaa töiden vähentymisestä ole huomioitu. Alkuperäisessä viranhaltijapäätöksessä asia on huomioitu selvästi näin:
”Irtisanotun viranhaltijan Päivi Aaltosen kohdalla kyse on siitä, että esihenkilöiden vastuukokonaisuuksia on tarkasteltu ja pieniä yksiköitä yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tarkoittaa sitä, että Ryhmäkoti Väinölän ja Pukkilassa sijaitsevan Onninkodin esihenkilö tulee jatkossa organisaatiomuutoksen jälkeen olemaan sama viranhaltija.”
Päätöksessä on nimenomaisesti harkittu kyseisten yksiköiden yhdistämistä ja työn vähentymistä tätä kautta. Kuulemista ei siten voida pitää näennäisenä vaan se on ollut aito kuulemistilaisuus. Mitään näyttöä ei ole esitetty siitä, että asiassa olisi menettelyvirhe. Menettelyvirhettä ei ole tapahtunut.
Lopuksi todetaan, että menettely on ollut osa laajempaa tuotannollistaloudellista vähentämistä, jossa organisaatio on nimenomaisesti yhdistänyt useita välijohdon tehtäviä organisaation toimivuuden ja kustannustehokkuuden vuoksi. Lisäksi säästöjä on haettu myös muista kuin irtisanomisista ja irtisanomisia on kohdistunut myös muihin henkilöihin kuin välijohtoon.
Oikeudenkäyntikulut tulee korvata poikkeuksellisesti hyvinvointialueelle, sillä kyse on selvästi perusteettomasta ja viranomaisen häiritsemiseksi tehdystä valituksesta. Hyvinvointialue on antanut hyvin selvät ja lainmukaiset perustelut lainmukaiselle päätökselleen. Vastaavia päätöksiä on tehty useita hyvinvointialueella, eikä ongelmia muiden hyvin vastaavasti irtisanottujen henkilöiden kanssa ole tullut. Hyvinvointialue on käyttänyt lakimiestä tämän asian hallinto-oikeuskäsittelyyn osallistumiseen 2,5 tuntia. Tuntiveloitus on 250 e. Siten hyvinvointialueen tämänhetkiset oikeudenkäyntikulut ovat 625 euroa. Mikäli hallinto-oikeuskäsittely vaatii enemmän toimenpiteitä lakimieheltä, tulemme lisäämään nämä oikeudenkäyntikululaskuun.
Perustelut virantoimituksessa syntyneistä asianajokuluista: Hyvinvointialueelle määrättävien oikeudenkäyntikulujen lähtökohtana ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset oikeudenkäyntikuluista.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle on vaadittaessa määrättävä vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.
Lainkohdan esitöiden mukaan korvaus voi tulla maksettavaksi tilanteissa, joissa asianosainen on itse ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaativia toimenpiteitä, jotka muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä (HE 107/1998, s. 19).
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella oikeudenkäyntien hoitaminen on organisoitu lakimiesten tehtäväksi. Hyvinvointialueen tavoitteena on, että ulkopuolisia asianajajapalveluita ei tarvitse käyttää kuin poikkeustapauksissa, ja että hyvinvointialueen omilla juristeilla on riittävä asiantuntemus oikeudellisten toimeksiantojen hoitamiseen. Hyvinvointialueen palveluksessa on juristeja, joiden tehtävänä on myös nimenomaisesti oikeudenkäyntien hoitaminen ja työhön valinnassa merkitystä on annettu oikeudenkäyntiosaamiselle ja asianajotutkinnon suorittamiselle. Tämä on huomioitava oikeudenkäyntikulukorvausta määrättäessä.
Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen 2011 julkaisun Oikeudenkäyntikulut mukaan asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus ei ole korvaus suoranaisesta taloudellisesta menetyksestä, vaan korvaus asianosaisen itsensä omassa asiassaan erityisosaamiseensa liittyvästä merkittävästä työpanoksesta oikeudenkäyntiin liittyen. Korvauksen tuomitseminen ei edes edellytä, että työn tekemisestä olisi aiheutunut asianosaiselle suoranaista menetystä. Näin ollen sillä, että asiamies on hyvinvointialueen palveluksessa tai että hän saa kuukausipalkkaa, ei ole merkitystä oikeudenkäyntikulukysymyksen ratkaisuun.
Edelleen Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen 2011 julkaisussa todetaan, että korvausta määrättäessä huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, mitä työstä olisi ulkopuoliselle jouduttu maksamaan. Mikäli hyvinvointialue joutuu maksamaan asianajajalle tai muulle lainoppineelle asiamiehelle asiansa ajamisesta, todennäköinen veloitus Uudellamaalla yksityisiltä markkinoilta hankitulle asiamiehelle olisi vähintään 250 euroa/h.
Tuntipalkkio on määritetty markkinaperusteisesti perustuen hyvinvointialuelain säännöksiin. Hyvinvointialuelain säännökset edellyttävät, että tarjottavat tukipalvelut, kuten oikeudelliset palvelut, hinnoitellaan markkinaperusteisesti. Vastaavaa hinnoittelua sovelletaan myös esitettäessä vaatimuksia asiassa, jossa Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on asianosaisena. Näin ollen asian laatu ja laajuus huomioiden tuntipalkkio 250 euroa/ on asiassa perusteltu ja kohtuullinen.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue kiinnittää huomiota siihen, että Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut on tuomittu korvattaviksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa. Helsingin hovioikeuden tuomioissa 30.6.2022 S 20/2296 sekä 30.10.2015 R 15/1554 on vahvistettu puheena oleva oikeudenkäyntikulujen korvausperiaate.
Janina Luminto on varatuomari ja suorittanut asianajotutkinnon. Hänellä on lisäksi lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Siten Luminnolla on hallituksen esityksessä tarkoitettua ammattiosaamista. Oikeudenkäyntikulu on siten perusteltu.